Tulipa käytyä vuodenvaihteessa monelle suomalaiselle tutussa paikassa Gran Canarialla. Suurimman osan lomasta vietin yhdessä avopuolison kanssa tyypilliseen tapaan rannalla pötköttäen, hyvin syöden, saaren paikkoja kierrellen ja väsyttäen jalat pitkillä kävelyreissuilla. Majoituspaikka sijaitsi turistialueella ja heti loman alussa oli bongattu korttelin alueelta useita suomalaisille suunnattuja paikkoja kuten baari, ravintola, lääkäri, kampaamo ja tietysti myös kotoperäinen tanssipaikka. Näissä ei kuitenkaan lomaa vietetty.
Reissasimme matkan aikana monipuolisesti saaren eri osissa ja niiden nähtävyyksissä. Yhdessä vaiheessa alkoi tehdä mieli musiikillista toimintaa. Halusin kuitenkin jotain muuta kuin perinteistä lavatanssia. Ei muuta kuin Google Maps päälle ja tutkimaan lähialueen valikoimaa. Hetken googlailun jälkeen päätin mennä tutustumaan kahteen eri paikkaan. Paikat aukeaisivat vasta illan tullen, joten vietin vielä mukavaa lomapäivää – taisinpa kutoa lapasiakin, jotka olin Suomesta ottanut mukaan ajanvietteeksi.
Jaa-a, tuumin kun astelin hämärään tanssibaariin. Ei vaikuttanut siltä, mitä halusin. Paikka oli täynnä vanhempia saksalaisia, jotka tanssivat ahtaassa hämärässä tilassa tyypillisiä lavatansseja saksalaisen musiikin tahdissa. Eipä osunut kohdalleen ensimmäinen paikka (googlen antamassa kuvauksessa kyllä sanottiin, että paikka on saksalaisten suosima). Siinä tuli nopeasti juotua yksi vichy ja lähdettyä seuraavaan paikkaan. Sillä oli lupaava nimikin – Stop in Brasil.
Löytyipä paikka, jossa vaikutti olevan runsaasti paikallista väkeä! Eläväinen meno miellytti ja niinpä jäin sinne useaksi tunniksi. Paikka oli hyvin tyypillinen yökerho. Oli alkoholitarjoilut, DJ, kova meteli (miksi musiikki soi yökerhoissa niin kovaa?), paljon ihmisiä ja tumma sisustus. Yökerhossa soi kuitenkin DJ:n johdolla pääasiassa latinalaista musiikkia mm. salsaa, bachataa, merengueta ja kizombaa. Suurin ero normaaliin yökerhoon oli, että ihmiset tanssivat paritansseja eivätkä näyttäneet olevan humalassa. Ja kaiken lisäksi ihmiset olivat suhteellisen nuoria, keski-ikä varmaan noin 35 -vuotta.
Yökerhon toiminnan yksi järjestäjistä oli tanssinopettaja. Ilmeisesti paikka kuului jollain tapaa tanssin opetusta järjestävän tahon toimintaan (tämä on oma oletukseni). Tanssinopettaja veti muutaman kerran illan aikana erittäin energiset yhteistanssiohjelmat ja yritin kovasti pysyä vauhdissa mukana. Yön aikana pääsin menemään myös salsaa ja bachataa väsymiseen saakka. Muita lajeja en uskaltanut lähteä kokeilemaan. Koko yön ainoa heikko puoli löytyi deodorantistani – ainahan jokin asia pettää. Kävinpä kuitenkin ensimmäistä kertaa keinuttamassa lanteita latinalaisen yökerhofiiliksen ympäröimänä ja hauskaa oli. Seuraavana päivänä mietin, mistä löytäisin läheltä Mikkeliä vastaavan paikan – nuorten suosiossa olevan menevän yökerhon, jossa tanssitaan paritansseja ilman humalahakuisuutta.
– Anni