Huhtikuu 3/2020 – Samban historia

Samba on tanssi ja musiikki, jonka kehityksestä on monia teorioita. Kaikki ovat kuitenkin yksimielisiä, että se syntyi Brasiliassa Rio Janeirossa 1900-luvun alussa eurooppalaisen ja afrikkalaisen musiikin ja kulttuurin sulautumana. Sambassa musiikkia ei voida erottaa tanssista, koska sekä tanssijat että muusikot vuorovaikuttavat musiikin kanssa kehollisesti ja jakavat sitä muun yhteisön kesken. Tästä afrobrasilialaisten perinteestä tuli keskeinen brasilialaiselle identiteetille ja maan yhteinen symboli, joka tunnetaan kaikkialla maailmassa. Se on kertomus rodullisuudesta, konfliktista ja vastarinnasta, kolonisaatiosta, alkuperäisväestön tukahduttamisesta ja orjuudesta.

Samban alkujuuret

Portugalilaiset tutkimusmatkailijat saapuivat 1500-luvulla Brasilian rannikolle Bahian osavaltioon ja perustivat sinne kaupunkeja ja plantaaseja. Viljelyksillä tarvittiin työvoimaa, joten ensin orjuutettiin alkuperäiskansat. Intiaanien kuoltua portugalilaisten tuomiin tauteihin miljoonia orjia tuotiin Brasiliaan vv. 1550-1850 Angolasta, Kongosta ja Mosambikista. Orjia yritettiin käännyttää kristinuskoon, mutta he vaalivat omia uskonnollisia perinteitään ja jatkoivat öisin omia rituaalejaan, joihin tanssi liittyi olennaisena osana. Katolisen ja afrikkalaisten uskontojen yhdistelmänä syntyi 1700-luvulla uskonto candomblé, joka on merkittävä osa samban kehitystä. Candomblén tärkeimpiä soittimia olivat atabaquet eli rummut, jotka muistuttavat conga-, tumba- tumbadora- ja quinto-rumpuja. Atabaqueilla kutsutaan jumalia ja säestetään uskonnollisia rituaaleja ja tansseja. Yleisin tanssi ja rytmi on Afrikasta peräisin oleva 6/8-tahtilajinen batúque. Myöhemmin batúqueta alettiin käyttää yleisinimikkeenä useille afro-bahialaisille rytmeille ja tansseille. Samban kehityksen kannalta tärkeimmät samban afrikkalaiset varhaismuodot olivat umbigada ja piirissä tanssittava samba de roda. Samba-nimitys tulee ilmeisesti sanasta semba, joka on umbigada-tanssin “napa-pumpsi”, jossa tanssijoiden vatsat koskettavat hetken toisiaan.

Tanssia favelassa

Vuonna 1888 orjuus lopetettiin ja entiset orjat siirrettiin Rio de Janeiron köyhiin kaupunginosiin eli faveloihin. Tanssiminen ja musisointi toimivat tärkeänä arjesta irrottautumisen keinona sekä helpotuksen ja ilon lähteinä. Favelan musiikin ja tanssien kehittymisestä ei löydy kirjoitettua tietoa, mutta on arveltu, että ihmiset toivat mukanaan batúque-musiikin ja -tanssin, josta samba kehittyi ensimmäisen maailmansodan aikaan. Toinen teoria arvelee samban syntyneen karnevaalimusiikki choron pohjalta, jonka juuret olivat eurooppalaisessa salonkimusiikissa ja portugalilaisessa fadossa. Kolmannen teorian mukaan samban kehitys tapahtui seuraavien tyylien muotoutumisen kautta: batuque, congo, batucada, lundu ja maxixe. Batucada on nopeaa rummutusta, mikä on tyypillistä karnevaaleissa.

Maxixe oli eurooppalaisten Brasiliaan tuoma tanssitapa 1900-luvun alkuvuosina, jota tanssittiin afrikkalaisin rytmein. Maxixe kehittyi Keski-Afrikan bantujen lundu-tanssista, tangosta, habanerasta sekä eurooppalaisesta polkasta. Sitä kutsutaan myös brasilialaiseksi tangoksi – samaan aikaan tangon ensiaskeleita otettiin myös naapurimaissa Argentiinassa ja Uruguayssa. Brasilialainen tanssija ja säveltäjä Antonio Lopes de Amorim Diniz esitteli tanssin brasilialaisille ensimmäisen kerran vuonna 1912 ja se synnytti tanssikuumeen. Brasilialainen tango maxixe on vaikuttanut erityisen suuresti eurooppalaiseen paritanssisambaan, sillä Diniz vei kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 1922 maximen uuden version eli samban takaisin Eurooppaan. Hän esitteli sitä tanssisalissaan Pariisissa innokkaille tanssijoille. Tästä tanssin suosio kirjaimellisesti räjähti nousuun ja se levisi erittäin nopeasti ympäri Euroopan ja jopa Yhdysvaltoihin. Englannissa tanssi vakioitiin 1940-luvulla paritanssiksi.

Faveloissa bahialaisten naisten talot toimivat musiikillisina ja uskonnollisina keskuksina. Ne olivat olennaisia samban synnylle ja afrobrasilialaistenperinteiden selviämiselle. Myös muusikot olivat tärkeä osa samban syntyä 1920-luvulla. Vuonna 1928 perustettiin ensimmäinen sambakoulu Escola de Samba Deixa Falar (anna heidän puhua).

Kuva Rio de Janeiron Favela. Kuvaaja ArtTower, Pixabay.

Samban tyylit

Samba on yläkäsite, jonka alle lukeutuu lukuisia eri tyylilajeja, kuten samba carnavalesca (karnevaalisamba), samba de roda (rinkisamba), samba-enredo (teemasamba), samba baiana (bahialainen samba), samba lenço (nenäliinasamba), samba rural (maalaissamba) jne.

Samba muotoutui pohjoisen väestön maallisesta ja hengellisestä perinteestä, jossa palvottiin henkiä (orixá). Sambakarnevaaleissa tanssijat suorittavat atleettisia versioita orixá-henkien tansseista. Voimakas rummutus kuvastaakin usein musiikin, tanssin ja henkien kutsumisen kolmiyhteyttä. Musiikki ja tanssi pitivät ja pitävät edelleenkin sisällään yhteisön fyysistä, emotionaalista, esteettistä ja hengellistä tietoa ei-verbaalissa muodossa. Karnevaaliperinne kehittyi jo siirtomaa-aikana hurjista vuodenvaihteen juhlista, joita vietettiin viikkoa ennen katolilaista paastoa. Karnevaali sai nykyisen spektaakkelimaisen muotonsa 1800-luvulla, kun siihen sulautui aristokraattien tanssit, kuten valssi ja polkka.

Samba-karnevaalit, kuvaaja: Wikinger2017, Pixabay

Samba Suomessa

Sambavillitys saapui Suomeen vuonna 1948. Tanssiorkesterit kuuntelivat öisin hyvillä radiokeleillä englantilaisen BBC:n radion tuottamaa World Service -ohjelmaa, joka soitti englantilaisten yökerhojen kuumimpia kappaleita. Orkesterit oppivat siis soittamaan sambamusiikkia ennen tanssin saapumista maahan. Kilpatanssiseurat olivat harjoitelleet sambaa jo ennen tätä, mutta koska askelista ei päästy yksimielisyyteen, vuonna 1948 Suomeen kutsuttiin englantilaiset tanssiopettajat Tommy Rogers ja Hylde Lamont opettamaan askelia. Heidän avullaan helsinkiläiset tanssiopettajat oppivat heilurisamban (askel eteen-painoton viereen-askel taakse-painoton viereen) askeleet. Synkoopin (1a2) puuttuessa sambasta muodostui hieman humppamainen. Eksoottinen uusi tanssi kiehtoi ihmisiä ja halukkaita oppilaita riitti tämän jälkeen tanssikoulujen ovilla jonoksi asti. Tanssilavoilla sambaan lisättiin askelia ensin muista kansanomaisista tansseista ja myöhemmin kilpasambasta ja sen suosio jatkui aina nykypäiviin asti. Viime vuosina samba on joutunut antamaan tilaa salsalle ja muille lajeille eikä sitä löydy läheskään kaikkien orkestereiden ohjelmistosta.

Ensimmäinen karnevaalisambaa opettava sambakoulu perustettiin Suomeen vuonna 1981 ja karnevaaleja on järjestetty täällä jo 30 vuotta. Suomessa karnevaali järjestetään kesäkuussa, brasiliassa perinteisesti helmikuussa 40 päivää ennen pääsiäistä. Soolotanssina tanssittava karnevaalisamba on ehkä lähimpänä alkuperäistä brasilialaista sambaa: nopeita askeleita, spontaania liikettä, tanssin riemua ja juhlintaa. Kilpa- ja lavasambassa on jäljellä enää hyvin vähän alkuperäistä vapaata liikettä ja sen tilalle ovat tulleet tarkoin määritellyt kuviot ja rytmitykset. Voidaan myös kysyä, mikä on alkuperäistä, sillä sekä brasilialaiseen paritanssisambaan että karnevaalisambaan ovat suuresti vaikuttaneet eurooppalaiset tanssit ja myös toisinpäin.

Minna Frosti

Linkit:

Batuque de Umbigada