Parkettituttuja, sydänystäviä ja tanssiperheen tukea
Jouduin jättämään harjoituksia väliin: Sairastin liikkeellä olleet mykoplasman, keuhkokuumeen ja muutaman nuhan. Yritin pikkuisen välissä vierailla tanssipaikoilla, mutta kesällä onneksi pääsin nuohoamaan lähilavat. Lääkäri löysi pikkuisen keuhkoista vikaa, joten lääkintälaitteen avulla olen muuttunut nainen. Jaksan taas.
Koko viime syksyn silmäilin harjoitusaikoja, mutta työt veivät mehut ja uni maistui pitkästä aikaa, olinhan elänyt pitkän ajan happivajeessa. Hoitaja ihmetteli, että ylipäätään olen viettänyt noin aktiivista elämää. Aika usein tuli ajettua yömyöhään autolla kotiin, eikä se ollut helppoa. Ystävien railakkaassa seurassa pitkäkin matka taittui kuitenkin hetkessä. Eräänä kesänä kävin kolmisen viikkoa joka ilta tansseissa. Taisin ajella kovalla riskillä. Hauskaa oli, sen voin kertoa. Ehkä se pelasti. Tanssi pelasti.
Jännitti mennä keväällä pitkästä aikaa tanssimaan. Mietin, halusiko kukaan hakea. Olin ollut kauan poissa. Otin yhteyttä ystävääni, joka lupasi oitis lähteä mukaani. Oli mukavaa, kun hän kannusti. Kiitos! Istuin riviin heti Kisakaareen tanssien alussa. Ihan heti muutama tuttu tuli, ja ihanaa oli, kun nuo kultaiset miehet kysyivät, missä olen ollut. Niin. Muuttohommissa, nukkumassa jo aikaisin, töissä tai vaan arjen uuvuttamana katsoen lempisarjaa, jossa tanssitaan 1800-luvun tansseja. Olen haaveillut tunteesta, joka on ollut tavoittamattomissa.
Kiitos teille koko tanssiväki, että hymyilitte, kun näitte! Kyselitte. Tanssisaliin kertyy ihmisiä, jonka energiat saavat aikaan kotoisan ja huiman onnellisen tunnelman. Olen saanut tutustua tanssin kautta ihmisiin, joiden arvoa ei mitata millään valuutalla. Te olette taikapölyä, hyvä tanssiperheeni, varsinkin te erityiset ihmiset, jotka ovat jakaneet elämääni ja joiden iloja ja murheita olen saanut kuunnella. Te olette mannapuuroa ja mansikkaa ja sitä oikeenlaista kemiaa.
Pyörikää, hymyilkää, tanssisyleilkää, rakkaat parkettien kanssamatkaajat! Taivas on auki!
Sari Noponen