Koronavirus on tanssien, kurssien ja harjoituksien järjestämisen lisäksi pysäyttänyt myös lavatanssikisaamisenkin. Toukokuussa olisi ollut upeaa saada olla mukana pitkästä aikaa omissa Tanssihullujen järjestämissä koitoksissa, Suomalaisen Tangon Suomenmestaruuskisoissa Anttolanhovin huippuparketilla, mutta siis koronan vuoksi niitä ei luonnollisestikaan voida järjestää. Sm- Lavalattarit olisivat olleet seuraavat kisat Oulussa elokuun alussa, mutta ne on ainakin siirretty myöhäisempään ajankohtaan ja myös syyskuun puolessa välissä Lava- jiven ja Lavafoksin Sm- kisat Kuopiossa ovat varmasti vielä siirtouhan alla. Suomen Lavatanssicupin päätöskisat, Unto Monosen muistokisat marraskuussa Somerolla toivottavasti päästään silloin tangoilemaan, mutta terveys edellä mennään eli tärkeämmät asiat ensin.
Kisatakin onneksi tänä vuonna ehdittiin ennen koronarajoitusten alkua. Varsinaisen lavatanssicupin pisteitä kerryttäviä kisoja kuitenkaan ei ole ainakaan vielä peruttu, koska Suomalaisen Tangon Sm- kisoistahan ei olisi cup- pisteitä saanut, vaan palkintona on arvostettu ja kunnioitettu titteli. Marraskuun Someron tangokisoista sitten saa cup- pisteet ja näin kokonaiscupissa on seuramme tähtikisaajilla Ritva ja Pertti Lahdelmalla mahdollista kirkastaa vielä viime vuoden upeaa viidettä sijaa huippukovassa 100-sarjassa, missä heidän suorituksensa parketilla ovat jo taattua A-finaaleihin ja kärjen tuntumaan sijoittumista kisassa, kuin kisassa! Avoimessa sarjassakaan kärki ei ole kaukana. Heidän kisaura myös Mikkelin Urheilutanssijoita edustaen kilpatanssiparketilla on alkanut loistavasti! Myös Ripatin Tiina ja Häkkisen Juha alkavat saada koko ajan parempia sijoituksia loistavalla tanssillaan! Viime vuonnahan he tanssivat superhienosti Masurkan MM- kisoissa pronssille!
Kisaparini Tarssasen Annun kanssa kaksi ensimmäistä yhteistä kisakauttamme alkoi vasta elo – syyskuun lavalattareista, jotka molempina kertoina sujuivat yllättävän loistavasti ja muissakin lajeissa on myös onnistumisenkin hetkiä tullut. Ensimmäiset Suomalaisen tangon kisat olivat lähinnä lajissa kisaamisen opettelua, mutta viime kauden päätteeksi Somerolla oli jo meille suuri saavutus, kun avoimessa sarjassa pääsimme Suomalaisessa tangossa karsintojen ja keräilyerien kautta C- finaaliin! Tämä vuosi alkoi heti cupin ensimmäisistä kisoista helmikuun alussa Äänekosken Kartano Kievarilla, mitkä olivat samalla meidän molempien ensimmäiset fusku- ja humppakisat. Se oli meille jo huippua, kun avoimessa sarjassa pääsimme B-finaaleihin molemmissa lajeissa! Ikäsarjassamme, nuorikoissa, missä parin yhteisikä ei saa ylittää 100 vuotta, jäimme hännille. Sarjaan osallistui tällä kertaa osallistui vain 6 paria. Sijalle 5 olisi ollut mahdollista yltää, fuskussa olimmekin samoilla pisteillä. Sijoituksen ratkaisi tuomareiden antamat paremmat sijaluvut. Muut parit sijoilla 1-4 olivatkin aivan omassa huippuluokassaan. Ritva ja Pertti siis tanssivat taatun laadukkaasti A- finaaleihin 100 – sarjan molemmissa lajeissa, sekä heidän niin keimailevan ja hauskan taidokas fusku toivat heille ansaitusti paikan avoimen sarjan A- finaaliin! Myös Tiina ja Juha saivat kunnialla ja taidoilla kisasuoritukset hienosti tanssittua.
Kauden toisissa lavatanssicupin kisoissa 7.3 Tampereella Ritva ja Pertti jälleen loistivat ja valssissa jäivät juuri harmittavan pienellä erolla palkintosijojen ulkopuolelle. Näiden Valssi -Sm ja Hitaat Sm- kisojen valssissa tanssitaan normaalivalssin lisäksi myös hidas valssi, sekä toisena lajina siis hitaat. 6 parastahan lavatanssicupin kisoissa palkitaan. Pisteet olivat samat edellä olevan parin kanssa ja nyt vuorostaan heille kävi niin, että tuomareiden antamat parhaat sijaluvut määräsi sitten heidät huonommalle sijalle. Tiina ja Juha ylsivät loistavasti lavatanssikisahistoriansa parhaimpiin sijoituksiin Masurkan Mm- mitalien jälkeen, kruununa upea pääsy avoimen sarjan valsseissa B-finaaliin saakka!
Annun kanssa jouduttiin jättämään ne kisat väliin, mutta onneksi pääsimme mukaan jo seuraavana päivänä järjestettyihin Seuratanssin Sm- kisoihin Asikkalaan, Hotelli Tallukkaan, mikä olikin sitten aivan uusi ja valtaisan hieno kisakokemus. Tämä siis oli Suomen Tanssistudiot Oy:n järjestämä kisatapahtuma, nokkamiehenään Kuopion tanssilegenda Jussi Kuosmanen. Varsinaisessa Sm- kisassa oli vain 2 sarjaa, avoin ja seniorit, sekä hauskassa Jouni ja Johanna -kisassa yksi sarja. Valtaosa osallistujista oli jo edellisenä päivänä Lavatanssicupin kisoissa Tampereella tanssineita eli monella ehkä jo pieni kisaväsymyskin saattoi jo painaa, vaikkei sitä kyllä huomannutkaan. Kisaaminen kyllä aina sytyttää!
Näissä kisoissa jo alku poikkesi muista lavakisoista niin, että iso pukuhuone oli yhteinen daameille ja herroille. Kaikki siellä sulassa sovussa ja yhteishengessä vaatetuksensa vaihtoivat samalla myös kuulumisiaan vaihdellen eli se oli kaikille ihan normaalia siellä. Tämän pukuhuoneen läheisyys kisaparketille oli tärkeässä osassa, koska kesken kisan tehtävä vaatteiden vaihto, on tehtävä ripeästi. Varsinaisessa kisassahan oli 5 lajia ; hidas valssi , tango, bugg , cha cha ja fusku. Lajin arvokkuuden osoittamisen hitaassa valssissa ja tangossa on miehillä suotavaa olla kauluspaita, liivi ja kravatti , sekä daameilla pitkä hame yhdistettynä sopivan juhlalliseen yläosaan. Toki asussa pitää olla hyvä ja miellyttävä tanssia. Muihin lajeihin sitten vaihdetaan rennompaan ja räväkänpäänkin asuun.
Jussi järjestää myös aina kisoissaan näyttävän esiinmarssin yleisölle ja sitä harjoiteltiinkin nyt kunnolla, kun Alfa- tv:n kamerat olivat tapahtumaa taltioimassa. Myös poistumismarssi parketilta tehtiin yhtä hyvässä järjestyksessä.
Poikkeavaa oli myös se, että soitettavia kappaleita oli vain 1 per laji , kun lavatanssicupin kisoissa on kappaleita 2 per laji ja siinä ehtii paremmin lämmetä samalle lajille, mutta se olisi vienyt liikaa aikaa kisojen läpiviemiselle. Alkuerissä jouduttiin vielä kappaleet lyhentämään eli kappaleita ihan kokonaan ei ehditty tanssimaan. Näissä kisoissa on myös ainutlaatuista , että musiikista vastasi elävä orkesteri ja lauteilla musisoi loistava J. Eskelinen Onnenkulkurit – orkesterinsa kanssa.
Ritva ja Pertti jälleen menestyivät tanssien upeasti sijalle seniorit – sarjassa sijalle 6 ja olisivat kyllä ansainneet paikan avoimenkin sarjan finaaliin, mikä oli sekin nyt vain sen yhden pisteen päässä! Ei meidän muidenkaan tarvinnut suorituksiamme hävetä, vaikka ne eivät finaaleihin saakka riittäneetkään. Annun kanssa saimme taas koettua kaksi uutta lajia kisata eli buggin ja hitaan valssin. Finaaleita ja seurakisatanssia parhaimmillaan oli myös antoisaa seurata ja kannustaa varsinkin Ritvaa ja Perttiä menestykseen. Yleisön kannustus tuo kisaamiseen vielä ylimääräisen kipinän!
Sitten päivän toiseen kisaan eli upean ja taitavan Annumme menestystarinaan hauskassa ja antoisassa Jouni ja Johanna – kisassa! Tämähän on tuttu juttu swingpuolen Jack and Jill – kisoista eli kisaparit arvotaan ennen tanssin alkamista. Näissä seuratanssin Sm- kilpailuissa kisojen nimeksi on tullut edellisen vuoden kisan voittajien etunimet eli viime vuonna he olivat siis Jouni ja Johanna.
Arpominen suoritettiin niin, että daamit menivät parketin juhlavan sisääntuloportin taakse piiloon ja herratkin myös sivummalle niin, ettei kummatkaan voineet nähdä toisiaan ja siellä muodostettiin satunnaiseen järjestykseen jonot, mitkä sitten kohtasivat toisensa parketille esiin saapuessaan ja haku jonon kärjestä toi daamin seuraavaan kappaleeseen pariksi.
Näin sitten tanssittiin aina yksi kappale ja sen lopuksi tuomarit aina tipauttivat yhden parin pois parketilta ja kisasta. Ensimmäinen kappale saatiin onneksi samban soidessa lämmitellä eli vielä ei kukaan tipahtanut.
Näin sitä sitten käytiin piilossa järjestystä vaihtamassa ja parit vaihtuen eri lajeja tanssittiin orkesterin laittaessa parastaan soittamalla monipuolista tanssimusiikkia laidasta laitaan, foksia, jiveä , tangoa , hidasta triolina, polkkaa ym. Arpa toi usein myös samankin daamin herralle ja sehän toi vaan iloiset naurut siihen päälle. Suuri rikkaus ja ilo oli saada tanssia niin monen eri daamin kanssa, kuten tansseissa konsanaan ja sellainen rento fiilishän siellä tulikin. Myöskään tv-kameratkaan eivät enää tuntuneet tuovan jännitystä, mikä tunne varsinaisessa SM- kisassa ainakin alkuun taisi tulla. Jouni ja Johanna- kisaa tuomaroi muu asiantunteva kolmikko järjestävästä organisaatiosta Sm- kisan arvostetun 7 – hengen tuomariston saaden hetken ansaitusti huilata ja olla vain katsojan osassa ennen loppufinaaleita.
Itsellä oli arpaonni päästä nauttimaan jopa 3 tanssia, idoliparini Taskisten Kuopiosta kauniimman osapuolen, Minnan kanssa ja se varmaan siivitti minuakin selviämään yllättävän pitkälle, kuten tietenkin kaikki muutkin loistavat daamit. Arvan tuodessa Annun parikseni pääsimme iloitsemaan kipakalle polkalle. Rumba- boleron loppunautinnoissa Minnan kanssa olimme, kun noutaja tuomareiden muodossa tuli ja taisimme jättää parketin 5. viimeisenä parina eli kyllä sieltä leveässä nautinnon hymyssä sai astella pois.
Mutta kisa jatkui ja paras osa vasta tulossa. Annu edelleen oli upeasti mukana kisassa ja ennen salsaa oli vielä 3 paria parketilla. Arpa laittoi Annun ja taiturimaisen ilopillerin, Antti Niemen pariksi ja se salsa oli kyllä sellaista kuumaa huippunautiskelua Annun näyttäessään upeaa parastaan fiilistellen loistavan viejän seurassa, että olisi ollut suuri vääryys jos siitä eivät olisi finaaliin päässeet ja yhden tähtiparin tiputtua finaali olikin sitten edessä! Arpa toi verhon takaa jälleen Annun Antin pariksi ja edessä finaalitanssi, aistikas ja paheellinenkin bachata, mikä tanssi toi heille ja katsojillekin sitä samaa suurta nautinnon tykitystä, kuin kuumassa salsassaankin.
Heillä oli vastassaan finaalissa myöskin huiput Ella ja Mikko, jotka sitten lopulta voiton veivät hekin aivan todella loistavilla tansseillaan, mutta vaikka Tanssihullun värisin lasein katsoinkin, niin kyllä Annu ja Antti olisivat voiton ehdottomasti ansainneet, mutta hoppee ei oo häppee , vaikka olisihan se ollut heille vielä kruunu valioluokan tansseilleen, kun olisivat saaneet tulla ensi vuonna omaan nimikkokisaan.
Kaikki kunnioitus ja kumarrus heille, Mikolle ja Ellalle, sekä sympaattisille Aarolle ja Ellalle avoimen sarjan vakuuttavasta voitosta, sekä myös aina niin iloa tuoville seniorisarjan voittajille, Antille ja Oskarille!
Helmikuussa tuli koettua toinenkin erilainen kisatapahtuma eli nämäkin olivat myös Suomen Tanssistudioiden, Kuosmasen Jussin johdolla järjestämä Suomen paras viejä ja seuraaja- kisa. Pertin ollessa hiihtoreissulla ja Tiinan ja Juhankin puuttuessa, saimme kannustusjoukkoihin kuitenkin Ritvan mukaan Vantaalle kuuluisaan Puistokulmaan ja näin Tanssihulluja parketilla edustimme kahdestaan Annun kanssa. Tosin emme yhdessä päässeet tanssimaan, kuin vain lämmittelyissä, jouduttuamme eri alkueräryhmiin. Tässä kisassa oli ainutlaatuista, että varsinaiset tuomarit puuttuivat ja arvostelimme toinen toisiamme. Lajeja oli 4, tango, hidas valssi , fusku ja cha cha ja jokainen erässään tanssi toistensa kanssa n. minuutin pituisen pätkän aina soitettavaa kappaletta ja lajia. Jokaisen parin ja lajin jälkeen arvostelimme lomakkeelle merkiten parille kouluarvosanan täysillä numeroilla.
Alkuerien jälkeen meinasin halvaantua, kun nimeni finaaliin huudettiin ja se oli todella yllätys siinä huippuviejien joukossa! Mieltä se lämmittää kyllä todella kovasti jos arvon daamit ovat näin arvostelleet! Annu olisi ansainnut paikan finaalissa ja se jäikin harmittavasti yhden sijan päähän. Hänen alkueränsä oli kyllä kovatasoisempi eli siitä varmastikin kärsi, mutta ensi vuonna sitten! Loistavuutensahan hän sai näyttää jo pian edellä kerrotussa Jouni ja Johanna – kisassa Tallukassa. Finaalissa oli 8 daamia ja herraa samalla kaavalla edeten, pisteitä sai jo puolikkaitakin antaa ja oli kyllä vaikeaa jo alkuerässäkin toista arvostella. Kaikki daamit olivat loistavia omilla taidoillaan, mutta eroja oli saatava ja tokihan sellainen yhteinen tuntuma, tunne, ilo ja sujuvuus sai niitä sitten paperillekin.
Näin sitten edettiin ja joitakin kappaleita saimme pidempäänkin nauttia, kun kisojen dj, arvostettu tanssinopettaja Jyrki Keisala teki samalla pientä jäynää jatkamalla kappaleen soittamista kaikkien olettamalla sen päättyvän tuttuun samaan kohtaan.
Huiput omassa luokassaan saivat arvoisensa sijoitukset, Mari ja Timo parhaista parhaimmat. Itselleni 7. sija siellä kärjen takanakin ja yleensäkin finaaliin pääsy oli kyllä enemmän kuin voitto ja paras palkinto oli kokea hieno päivä tanssien lähes kaikkien daamien kanssa Suomen parhaimmissa päivätansseissa, kuten siellä tapahtumaa kehuttiin!
Toivottavasti saamme lämminhenkiseen kisaporukkaamme lisää innokkaita ja rohkeita kisaajia. Suosittelen kyllä lämpimästi kokeilemaan. Tämä ei ole niin vakavaa, vaikka kilpailuhenkisyyttäkin saa tietenkin löytyä. Kisapäivien kokemiset kaikkien tuttujen tapaamisineen ja myös uusiinkin tutustumisineen, kisatanssien alkujännityksineen ja samanhenkisessä, hullunhauskassa seurassa reissaamisineen ym. ovat se paras palkinto ja toki tärkeimpänä alkujännityksen voittamisen jälkeen se upea tunne tanssissa parin kanssa yleisön ja muiden kisaajien kannustaessa. Iällä ei ole merkitystä, vaikka uusien kisaajien sarjassa onkin loistavan hienoa nähdä upeita uusia ja taitavia nuoria tanssijoita, kuten näimme tämän kauden aluksi, kun Taija ja Matias Turun seudulta valloittivat fuskullaan voittaen ylivoimaisesti sarjan ja avoimessakin olivat aivan hilkulla päästä A- finaaliin!
Toivottavasti poikkeustilanne tästä paranee ja elämä alkaa pikkuhiljaa normalisoitua ja voimme ainakin haaveilla rakkaan harrastuksemme pariin pääsemisestä, vaikka ihan pienistä lavatansseista ennen kesän loppua. Toki siis terveys edellä mennään kohti kesää, pidetään huoli toisistamme ja itsestämme noudattaen tarkasti ohjeita.
Ismo